Tietosuoja on alaikäisen perusoikeus – mitä se tarkoittaa käytännössä?
Jokaisella, iästä riippumatta, on oikeus henkilötietojen suojaan ja omiin tietoihin. Alaikäinen saa käyttää tietosuojaoikeuksiaan itse, mutta huoltajallakin voi olla oikeus käyttää oikeuksia lapsen puolesta. Tässä jutussa kerromme, milloin huoltaja voi käyttää tietosuojaoikeuksia lapsen puolesta ja milloin ei. Mitä rekisterinpitäjän on huomioitava arviossaan ennen kuin alaikäisen tietoja luovutetaan huoltajalle?
Kun henkilötietoja käsitellään, ihmisellä on pääsääntöisesti oikeuksia suhteessa henkilötietoja käsittelevään organisaatioon. Hänellä on esimerkiksi oikeus saada tietoja siitä, miten hänen henkilötietojaan käsitellään. Jos organisaatio käsittelee alaikäisen lapsen tai nuoren henkilötietoja, sen on huomioitava, että myös alaikäisen huoltajalla voi olla oikeus käyttää alaikäisen puolesta tämän oikeuksia. Toisaalta alaikäisellä on oikeus omiin tietoihinsa, eikä tietoja tule aina luovuttaa huoltajalle.
Lapsen perusoikeudet ja huoltajien asema näiden oikeuksien käyttäjinä on helppo ymmärtää, jos ajatellaan esimerkiksi lapsen oikeutta elatukseen. Jokaisella lapsella on oikeus vanhempiensa huolenpitoon. Huoltajien velvollisuutena on huolehtia, että lapsen elatus on riittävä.
Lapsen oikeus elatukseen ja lapsen oikeus henkilötietojen suojaan ovat molemmat perusoikeuksia, mutta oikeuksina erilaisia. Henkilötietoja koskevaa perusoikeutta ei pystytä ratkomaan matemaattisesti toisin kuin lapsen elatuksen tarvetta.
Alaikäisen oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen huoltajalle
Lähestytään henkilötietojen suojaan liittyvää tilannetta kuvitteellisen, harrastustoiminnan piiriin kuuluvan esimerkin kautta.
Ville on menossa suunnistusseuran kesäleirille leirin ajankohdan osuessa Villen 15-vuotispäivään. Ville asuu tällä hetkellä isänsä luona. Ville ei halua, että harrastustoiminnasta kerrotaan hänen tietojaan ja leireille osallistumisiaan äidille. Hän kertoo suunnistusseuran ohjaajalle lisäksi kieltäneensä tietojensa antamisen terveydenhuollosta äidilleen.
Miten suunnistusseuran ohjaajan tulisi toimia, kun Villen äiti ottaa yhteyttä ja pyytää saada tietää Villeä koskevia tietoja toisen huoltajan ominaisuudessa? Taustatietona on selvillä, että Villen vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Lähtökohtaisesti molemmilla vanhemmilla on siis samanlainen oikeus Villeä koskeviin tietoihin. Monissa eri laeissa on kuitenkin säädetty alaikäisen oikeudesta rajoittaa huoltajansa tiedonsaantioikeutta. Lapsen päätösvalta omiin tietoihinsa kasvaa myös sitä mukaa, kun ikää ja ymmärrystä tulee lisää.
Terveystietojen kohdalla Villen lääkäri lähtisi liikkeelle potilaslaista (9 §:n 2 momentti). Jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen. Potilaslakia koskevassa hallituksen esityksessä on viitattu 12 vuoden ikään.
Lääkäri voi siis olla melko varmalla pohjalla kieltäytyessään antamasta Villeä koskevia tietoja hänen äidilleen, jos hän arvioi Villen olevan kykenevä kiellosta päättämään. Harrastustoiminnan järjestäjän mahdollisuudet löytää vastauksia suoraan lainsäädännöstä tai sen esitöistä ovat rajallisemmat. Tilanne on ratkaistava tapauskohtaisesti ottaen huomioon tilanteeseen vaikuttavat yksilölliset seikat.
Mitä asioita on otettava huomioon, jos lapsi haluaa kieltää tietojensa luovuttamisen huoltajalle?
Miten itse lähtisin ratkaisemaan tilannetta, jos olisin Villen suunnistusseuran vetäjä? Vaikka tiedän lainsäädännöstä jonkin verran, tässä esimerkkitapauksessa olen samassa asemassa muiden kanssa, sillä vastausta ei löydy suoraan lainsäädännöstä. Alaikäisen kanssa voi mahdollisesti keskustella siitä, että huoltaja on pyytänyt hänen luovutettavaksi kieltämiään tietoja. Tässä on kuitenkin syytä olla varovainen, jotta ei vahingossa tule painostaneeksi nuorta muuttamaan mielipidettään vain sen vuoksi, että tilanne olisi itselle helpompi.
Minun täytyy siis lähteä ratkaisemaan asiaa niiden tietojen pohjalta, joita minulla on käytettävissäni.
- Selvittäisin, mitä muualla on todettu alaikäisen tietojen luovuttamisesta huoltajille. Tiedän esimerkiksi, että Kantatiedot eivät näy vanhemmalle enää tietyn iän jälkeen. Esimerkkejä erilaisista tilanteista on mahdollista löytää, vaikka ei tuntisikaan lainsäädäntöä. Voisiko näistä muista tilanteista löytää suuntaviivoja asian ratkaisemiseksi, vaikka suoraa vastausta ei löytyisikään? Muistutan itseäni kuitenkin varovaisuudesta, jotta en lähde vetämään liian yksioikoisia johtopäätöksiä, koska esimerkiksi Kantatietojen osalta taustalla on alaikäisten tietojen luovuttamista ohjaavaa erityislainsäädäntöä. Harrastustoimintaan liittyen tällaista erityislainsäädäntöä ei ole käytettävissä.
- Yrittäisin saada perheen itse sopimaan tiedonkulusta keskenään. Huoltajilla on oikeus kertoa alaikäistä huollettavaansa koskevista asioista toiselle vanhemmalle, vaikka itse katsoisin, etten tietoa sitä pyytäneelle voisi luovuttaa. Joskus perhetilanteet voivat kuitenkin olla niin tulehtuneita, että kannustuksesta avoimuuteen ei ole asiassa apua.
- Pohtisin tietojen luovuttamisen tai luovuttamatta jättämisen haittapuolia. Tässä tulee muistaa kunnioittaa nuoren perusoikeutta omiin tietoihinsa. Jos vanhemmalla ei ole muuta perustetta tietojen saamiseen kuin uteliaisuus, syrjäyttääkö vanhemman uteliaisuus lapsen perusoikeuden henkilötietojen suojaan?
- Tekisin päätöksen luovuttaa tai olla luovuttamatta pyydettyjä tietoja ja tarvittaessa kirjaisin ylös päätöksentekoni perusteet. Tässä tarvitsen tapauskohtaista harkintaa, jotta pystyn tekemään asiassa ratkaisun. Minun tulee punnita tiedossani olevia tietojen luovuttamisen puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja.
Suunnistusseuran vetäjänä lähtisin harkinnassani siitä, että Villen äidille ei liene konkreettista haittaa siitä, että hän ei pyytämiään tietoja saa. Sen sijaan Villellä voi olla aivan oikea perusteltu tarvekin salata joitain tietoja äidiltään. Minulla ei kuitenkaan ole välttämättä tietoa tällaisesta perusteesta, enkä voi sitä lähteä Villeltä kysymäänkään.
Tässä tapauksessa lähtisin siis siitä, että pian 15 vuotta täyttävän Villen mielipidettä tulee noudattaa ottaen huomioon erityisesti hänen ikänsä. Ratkaisuni olisi voinut olla eri, jos Villen äidillä olisi ollut konkreettinen tarve saada pyytämänsä tiedot.
Päätöksentekijänä ottaisin esimerkkitapauksessa selostetut seikat huomioon ja perustaisin ratkaisuni sillä hetkellä käytettävissä olevaan tietoon ennen kuin mahdollista uutta sääntelyä, ohjeistusta tai oikeuskäytäntöä tulee. Tietosuojaoikeuksien käyttöä koskevat asiat on joka tapauksessa ratkaistava ja pyyntöihin vastattava, oli kysyjänä sitten alaikäinen lapsi itse tai hänen huoltajansa. Jälkikäteen on pystyttävä perustelemaan, miksi tiedot on luovutettu tai jätetty luovuttamatta.
Jokainen tapaus on omanlaisensa – muista tapauskohtainen harkinta
Jos Ville olisi ollut iältään 5-vuotias tai olisi ollut muita painavia perusteluita, joiden perusteella äiti huoltajana olisi tarvinnut tiedon, ratkaisuni olisi voinut olla erilainen. Aika näyttää, onko tulevaisuuden oikeuskäytännöllä tai viranomaisohjeistuksella vaikutusta edellä selostamaani kuvitteelliseen tapaukseen. Vastaavia tilanteita tulee taatusti vastaan harrastustoiminnassa ympäri Suomea.
GDPR4CHLDRN – tietosuoja haltuun harrastustoiminnassa -projektissa laaditaan yhdistys- ja harrastustoimijoiden tueksi käytännönläheistä materiaalia, jotta toimijat kykenisivät huomioimaan tietosuojalainsäädännön vaatimukset omassa toiminnassaan aiempaa paremmin.
Tavoitteena on, että harrastustoiminnassa henkilötietoja käsittelevät toimijat pystyisivät Villen suunnistusseuran ohjaajan tavoin ratkomaan harrastustoiminnan arjessa vastaan tulevia tilanteita itsenäisesti materiaalien avulla.
Kirjoittaja
Terhi Rehtonen
Terhi Rehtonen toimii ylitarkastajana tietosuojavaltuutetun toimistossa ja on mukana asiantuntijana GDPR4CHLDRN-hankkeessa.